perjantai 10. maaliskuuta 2017

Lapsuuden mielikuvien voima

Viimeaikaisten tapahtumien valossa olen herännyt miettimään, että ihmisen lapsuudella on todellakin väliä. Sieltä jää mielen pohjalle paljon asenteita ja mielipiteitä, vaikkei niitä tietoisesti ajattelisikaan.

Olen elänyt lapsuuteni ihan tavallisessa työläisperheessä, vanhempani eivät kuuluneet puolueisiin, mutta kannattivat ns. vasemman laidan poliitikkoja. Demareita  he pitivät hyvänä porukkana, jotka ovat pienen köyhän ihmisen puolella, ja suunnilleen samaa muistakin vasemman laidan puolueista ajattelivat. Mielikuva isäpuolestani käynnistämässä huonokuntoista ruohonleikkuria ja manaamassa: "Perrrrrkeleen kepulaiset!, on elänyt vahvana mielessäni, kuin myös hänen syvä halveksuntansa kotikylällämme kokoomuslaisiksi tiedettyjä ihmisiä kohtaan. Vennamokin sai aina osansa, kun jokin asia meni pieleen 😊

Tästä kotona saadusta asennemuokkauksesta oli jäänyt alitajuinen ajatus demarien ja vasemmistoliittolaisten reiluudesta ja suvaitsevaisuudesta, vaikka itse sittemmin liityinkin enemmän oikealla olevaan puolueeseen (Perussuomalaiset), josta erosin omista syistäni  ja päädyin sitoutumattomaksi. Silti kuitenkin joku ihmeen juttu syvältä lapsuudesta oli jäänyt, että vasemman puolen puolueisiin ja poliitikkoihin voi luottaa. Olen myös kunnioittanut näihin puolueisiin kuuluvien aatetta, enkä ole kyseenalaistanut sitä, miksi he kuuluvat juuri vasemmistoon tai demareihin.

Perustettuani sitoutumattomien yhteilistan olen saanut joiltain vannoutuneilta puoluepoliitikoilta kylmää vettä niskaan, ja suurelta osin vasemmalta. Eivät toki kaikki poliittisesti vasemmalle kuuluvat ole samanlaisia, puhumattakaan, että olisivat hyökänneet minua ja ryhmääni vastaan, mutta osa on. Ne sanalliset hyökkäykset, joita olen saanut , ovat nimenomaan tulleet keskiviivan vasemmalta puolelta. Oikealta ei ole sellaista kuulunut, päinvastoin, meidät sitoutumattomien yhteislistalaiset on sieltä päin toivotettu  tervetulleeksi Virtain poliittiselle kentälle.

Enkä tarkoitta tuolla kylmän veden niskaan saamisella sitä, että joku olisi eri mieltä jostain asiasta kanssani, se on ihan normaalia ja hyväksyttävää, kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja asioista keskusteleminen eri mieltä olevan kanssa voi olla hyvinkin hedelmällistä ja avata uusia näkökulmia molemmille osapuolille. Tarkoitan nimenomaan arvostelua, jota on tullut tällaista täysin erillään puolueista ehdolle lähtemistä kohtaan. Ja vihjailua siitä, että kuuluisin johonkin tiettyyn kohtaan poliittisessa kentässä, ja sen vuoksi en voisi ajatella tietyllä tavalla. Ei kai tämän pitäisi olla sen kummempaa kuin se, jos ehdokas on puolueen listalla sitoutumattomana? Vai mielletäänkö puolueissa heidän listojensa sitoutumattomat kuitenkin "aateveljiksi"?

Itse olen sitä mieltä, että koko vasemmisto / oikeisto -ajattelu pitäisi ainakin kuntapolitiikassa unohtaa. Kunnan parastahan tässä pitäisi ajatella riippumatta siitä mihin puolueeseen tai millä laidalla poliittista kenttää sattuu olemaan. Parasta olisi, jos kaikki kunnan ehdokkaat olisivat samalla listalla, ja äänestettäisiin henkilöä poliittisen ryhmän sijaan.

Eräs Facebook -kaverini ilmoitti tässä taannoin päivityksessään olevansa kepulainen ja ylpeä siitä, kunnioitan häntä hänen valinnastaan ja rohkeudestaan sanoa se, vaikka en itse voisi ikinä kuvitellakaan liittyväni Keskustapuolueeseen. Toisten valintojen kunnioittaminen on tärkeää, asiat pitää ottaa asioina eikä alkaa riidellä ihmisten kesken.

Minäkin olen ylpeä poliittisesta valinnastani, olen ylpeä siitä etten kuulu mihinkään puolueeseen, sitoutumattomana on hyvä olla!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti