Tärkeä esine etäilyssä

 Viimeisen vuoden kuluessa tietokoneestani on tullut minulle erittäin tärkeä esine. Valmistelen pitämäni oppitunnit tietokoneella oppilaita varten oppimisympäristöön, oppitunnin aikana käytän konetta paljon. Ehkä heijastan "powerpointin" opetukseni tueksi, saatamme kuunnella runon tai katsoa jonkin videon klassikkokirjailijasta. Samalla tarkkailen Classroomista, miten oppilaiden tehtävät edistyvät.

Etäopetuksen aikana minulla ja koneellani on vieläkin tiiviimpi suhde, kun koko oppitunti tapahtuu tietokoneella Meetissä. Ja koronahan on tuonut mukanaan myös monenlaista muuta etäilyä. Torstaisin osallistun Taitokeskuksen järjestämään aikuisten Näpsä-kerhoon ruudun välityksellä Teamsissa, Kaupungin kokoukset pidetään niinikään Teamsissa, tänäänkin illalla kokoonnumme ruutujemme ääreen kaupunginhallituksen kokoukseen. Eilen illalla etäilimme Virtain Pelastakaa Lapset ry:n kevätkokouksen, huomenaamulla tapaamme jo kahdeksalta opettajien ys-kokouksessa. 

Jonkin verran valokuvausta harrastavana käsittelen usein kuviani kuvankäsittelyohjelmalla, teen niistä kuvakirjoja, jotka saan postissa suoraan kotiin. Talvella lähetin vanhat videokasetit digitoitaviksi ja nyt olen niitä videoita katsellut koneellani ja jonkin verran editoinutkin. 

Paljon asioita hoidetaan nykyään sähköpostilla, minäkin melkein päivittäin lähetän ja ainakin luen sähköpostiani. Tosin paljolti myös kännykällä, koska se on niin helppoa nykyään. Nettikauppoja tulee käytettyä paljon, viime viikonloppuna tein tapettitilauksen tietokoneellani, sitä ennen tilasin joitain vaatekappaleita ja tänään katselin uusia verhotankoja.

Tämä oli kolmas kirjoitusharjoitus kirjasta Syön aamupalaksi Eiffeltorneja, aiheena siis kertoa jostain tärkeästä esineestä.

Harmillista

Voihan harmi! Vastavalittu elinvoimapäällikkömme ei olekaan tulossa Virroille, vaikka niin kertoili paikallislehdessä muuttavansa seudulle ym. Mutta niin ne asiat muuttuvat. Yhdestä asiasta voi olla tyytyväinen kuitenkin, nimittäin siitä, että mitä ilmeisimmin onnistuimme valitsemaan hyvän hakijan. Hyvälle tyypille löytyy aina hyviä töitä ja niin oletan käyneen nytkin; sai jostain paremman paikan. Tämän illan hallituksen kokouksessa pohdimme, mitä seuraavaksi teemme asian suhteen.

Mennäkseni itselleni asettamaani kirjoitushaasteeseen, on seuraavan tehtävän aiheena listata tarinoita, joita olen kertonut lähiaikoina ja sitten kirjoittaa niistä yksi:

- Kerroin käsityökerhon Teamstapaamisessa päivästäni ruudun edessä.

- Kerroin kollegoilleni siitä, kun ollessani nuori opettaja, eräs oppilas taputti minua poskelle ohi mennessään.

- Kerroin eräälle politiikasta kiinnostuneelle isäpuoleni kepulaismanauksen.

- Kerroin siskoilleni, kuinka tyttäreni lapsena aina haistoi, jos olin syönyt suklaata niin, että hänelle ei ollut tarjottu.

Ja se tarina, jonka näistä kerron nyt on isäpuoleni kepulaistarina 80-luvulta. Hän oli henkeen ja vereen työläinen ja koki kylällä asuvat maatalon isännät jonkinlaisiksi yläpuolellaan oleviksi auktoriteeteiksi ja aika usein manaili heitä. Isäpuolellani oli ruohonleikkuri, joka lähti hyvin huonosti käyntiin. Kerran sitten ei monesta nykäisystä huolimatta meinannut käynnistyä lainkaan, niinpä hän latasi kaiken viimeiseen nykäisyynsä ja isoon ääneen karjaisi: "Perkeleen kepulaiset", ja kas kummaa, ruohonleikkuri käynnistyi 😊

Kirjoituksia ja harjoituksia

Ostin taannoin kirjan, jonka nimi on Syön aamupalaksi Eiffel-torneja. Sen avulla on tarkoitus harjoitella kirjoittamista. Mutta tarvitsenko harjoitusta kirjoittamisessa? No, olenhan toki äidinkielenopettaja ja opetan päivittäin toisille, miten kirjoitetaan, bloggaan ja sometan, ja omasta mielestäni osaan kirjoittaa jo melko hyvin. Mutta silti kaipaan keinoja, miten voisin kehittää ilmaisuani ja ehkäpä erityisesti luovan kirjoittamisen osuutta.

Kirja tarjoaa kaksi kirjoitusharjoitusta viikkoa kohden, niinpä ajattelin, että kokeilen, tulisiko minun kirjoitettua tänne blogiin niitä harjoituksia, alkuun ainakin yritän liittää niihin Virtain asioita. Voi kyllä olla, että kirjoitan harvemmin kuin tuo kirja ohjaa, mutta katsotaan nyt.

Ensimmäisen harjoituksen aiheena on jatkaa kirjoittamista neljän valmiin aloituksen perusteella.

1. Muistan opettajan uraltani erään oppilaan vuosia sitten, joka oli todella ilkeä, huuteli koulun pihallakin inhottavia kommentteja ulkonäöstäni ja näytteli kylillä keskisormeaan, kun tulin vastaan.  Harvoin sellaisiin törmää, yleensä oppilaat ovat niin fiksuja, että haukkuvat opettajia silloin, kun nämä eivät ole kuulemassa 😊. Toki voi olla, että kyseinen henkilö on kasvanut ja aikuistunut ja fiksuuntunut (toivottavasti on), mutta en ota riskiä. Saattaapi olla, että se porukka,  jossa tämä, nyt jo aikuinen entinen oppilaani, näkyy olevan ehdolla tämän kevään kuntavaaleissa jää ilman ääntäni. (Selvyyden vuoksi mainitsen, että siis missään nimessä kysymyksessä ei ole kumpikaan ehdolla olevista nykyisistä oppilaistani, he ovat oikein fiksusti käyttäytyviä nuoria, kuten virtolaiset nuoret yleensäkin ovat.)

2. Olisin halunnut nuorena muuttaa täältä pois, mutta sitten kävi niin, että jäin Virroille ja viihdyin aina viisikymppiseksi asti. Ja ehkä viihtyisin edelleenkin, mutta elämä joskus vie paikkaan, jos toiseenkin.

3. En tiedä miksi välillä elää sitkeässä Virtain poliittinen tapa hoidella asioita kulissien takana, kyllähän asioista pitää keskustella avoimesti ja myös tiedottaa avoimesti. Toki tämä on huomattavasti parantunut sinä aikana, kun olen ollut mukana kuntapolitiikassa, mutta vielä olisi parannettavaa.

4. Uskon, että Virroilla mennään kohti monimuotoista valtuustoa ja lautakuntia. Tuo tuli mieleeni aamuteeveetä katsoessani, siellä puhuttiin tutkimuksesta, jossa oli käynyt ilmi, että ne yritykset, joilla oli monimuotoinen hallitus, pärjäsivät parhaiten. Monimuotoisuudella tarkoitettiin sitä, että joukossa on tasapuolisesti molempia sukupuolia ja myös monen ikäistä porukkaa. Kuntapolitiikassa sukupuolten välinen tasa-arvo helposti toteutuu, koska on sääntö, jonka mukaan kumpaakin sukupuolta pitää olla toimielimissä (paitsi valtuustossa) vähintään 40%, mutta iän osalta on vaikeampaa. Nuoret ja nuoret aikuiset eivät lähde ehdolle eivätkä oikeastaan edes työikäiset kovin helposti. Kun katsoo tämänhetkisiä Virtain ehdokaslistoja, ei paljon uusia ehdokkaita ole joukossa.