sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Muutosta

Törmäsin hauskaan kuvaan netissä:


Se on justiinsa näin, puheissa muutosta haluavat kaikki (kuten lähes jokainen virtolaispoliitikko ennen vaaleja), mutta entäpä sitten, kun tulee se muutoksen aika? Ehei, ei se enää tunnukaan hyvältä. Iskee muutosvastarinta ja halutaan, että kaikki menisi niin kuin ennenkin. Totuuden nimissä on sanottava, ettei tuo kylläkään taida olla pelkästään poliitikkojen vika, kyllä sitä esiintyy ihan kaikissa ihmisryhmissä.

Henkilökohtaisesti itselläni on nyt loistava fiilis, sain graduni valmiiksi ja lähetin sen tarkistettavaksi. Se oli viimeinen osa, joka maisteriopinnoistani puuttui. Sen jälkeen, kun se on tarkastettu ja saan tutkintotodistukseni, olen virallisestikin pätevä opettaja. Nyt kelpaa lähteä pariksi viikoksi Via Balticalle.

On toki pieni riski, että juuri sattumalta sinä aikana, kun olen poissa, otetaan käsittelyyn kaikki sellaiset asiat, joissa minulla on joidenkin poliitikkojen kanssa eriävä mielipide 😉Mutta olkoon sitten niin, olen lomani ansainnut. ja onpahan sitten lisää kirjoitettavaa, jos näin toimitaan.


tiistai 15. toukokuuta 2018

Rehtorin virkoja avoinna

Viime viikon valtuustossa valtuusto päätti perustaa yhtenäiskoulun rehtorin viran ja kaksi apulaisrehtorin virkaa. Esiintyi erilaisia mielipiteitä siitä, että mitä varsinaisen rehtorin toimenkuvaan pitäisi kuulua. Osa valtuutetuista oli sitä mieltä, että rehtorille ei pitäisi laittaa talousvastuuta ja hänen ei pitäisi voida toimia esittelijänä sivistyslautakunnassa, ainakaan heti aloittaessaan työnsä. Omasta mielestäni juurikin tuo osastopäällikkönä toimiminen antaa rehtorille mahdollisuuden toimia ja kehittää täysillä, ei vastuuta pidä ajatella pelkästään negatiivisena asiana, kuten olen ollut havaitsevinani tapahtuvan monien mielissä.

Enkä usko, että rehtorille tulee liikaa tehtäviä, saahan hän kaksi apulaisrehtoria. Okei, on totta, että hän vastaa kaikesta, mutta hän voi vallan mainiosti delegoida monia tehtäviä alaisilleen valmistelusta lähtien. Ei kaikkea pidä eikä voikaan tehdä itse, Virroilla on vaan totuttu vahvoihin kaiken itse tekeviin rehtoreihin. Nyt on muutoksen aika siinäkin suhteessa, rehtorinkin on aika luottaa alaisiinsa ja antaa heillekin vastuuta siinä määrin kuin mahdollista. Sekin luo omalta osaltaan sitä yhtenäiskouluhenkeä, jota kovasti kaivataan.

Osastopäällikkyys on välttämätöntä siinäkin mielessä, että sivistystoimenjohtajalle, joka jää sivistysosaston toiseksi osastopäälliköksi, jää aikaa kehittää omalla vastuullaan olevia alueita: Varhaiskasvatusta, liikuntatoimea, kulttuuritoimea, kansalaisopistoa jne. Nythän tilanne on ollut se, että valtavan työtaakan vuoksi tähän ei ole kertakaikkiaan löytynyt aikaa. Jos maakuntauudistus tulee, sivistystoimi nousee kunnan järjestämistä toiminnoista tärkeimmäksi osa-alueeksi, ja siihen on löydyttävä resursseja.

Nyt vaan toivotaan, että saadaan hyviä hakijoita virkoihin. Hakuilmoitukset löytyvät täältä: Rehtori ja apulaisrehtori.



maanantai 7. toukokuuta 2018

Ajetaanko alas vai ylös vai pysytäänkö paikallaan?

Muutama sananen näin viikon alussa. Kaupunginhallituksen listalla oli maakauppoja ja kaavojen etenemisiä, heti monta pykälää. Se jos mikä kertoo, että kyllä täällä jotain tehdään ja kehitystäkin tapahtuu. Tähän liittyen huomasin jonkun kirjoittavan viime viikolla Facen Puskaradio Virrat  -ryhmässä, että "Virrat ajetaan alas". Melko voimakas väittämä. Toisaalta ymmärrän kyllä kirjoittajan turhautumisen, kun kaikki etenee niin hitaasti, että hädin tuskin minkään etenemistä huomaa.

Itse en sanoisi, että kukaan ajaa Virtaita alas, kyllä kaikki poliitikotkin varmaan viime kädessä haluaisivat oman kotikaupunkimme kehittyvän. Kaikki eivät vaan aina huomaa ajamiensa asioiden ja kehittymisen syy- ja seuraussuhdetta. Ja onhan se vaikeata isoissa päätöksissä nähdä kauemmas tulevaisuuteen, mutta ainakin pitäisi yrittää. Toinen vaihtoehto alamäkiajossa voi olla, että ei uskalleta tehdä riittävän rohkeita päätöksiä, jotka mahdollistaisivat kehityksen.

No miten sitten päättäjä voisi pysyä kehityksen kelkassa? Itse näkisin, että kun säilyttää avoimen mielen ja uteliaisuuden ja muistuttaa itselleen, että muistaa olla rohkea, onnistuu kehittäminen ja kehittyminen. Myös kaupungin viranhaltijoita ja kuntalaisia kannattaa kuunnella, tosin ei sekään ihan ongelmatonta ole. Jokainen meistä päättäjistä varmaankin tapaa ihmisiä, joilla on mielipiteitä, miten asioissa pitäisi edetä. Jokaisen mielipidettä emme tokikaan voi kuunnella, ja toisinaan joku sidosryhmä on kovin aktiivinen jonkin asian eteenpäin viemiseksi. Silloin me päättäjät joudumme pohtimaan, että onko heidän ehdottamassaan tavassa oikeasti jotain mieltä vai onko kyseessä muutosvastarinta.

Itse mielelläni peilaan omia ajatuksiani keskustelemalla toisten ihmisten kanssa, tuttujen ja vähemmän tuttujen. Monesti tulee esiin sellaisia näkökulmia, joita ei itse osaisi ajatella lainkaan.

Jospa kehitys tästä jatkuisi suotuisana; suunta ylöspäin!


torstai 3. toukokuuta 2018

Virheiden myöntäminen on askel kohti kehitystä!

Me olemme tehneet virheen. Siis me, jotka olimme noin vuosi sitten neuvottelemassa vaalien jälkeen luottamuspaikoista, siitä mikä ryhmä saa minkäkin lautakunta- tai hallitus- tai johtokuntapaikan. Melko helposti pääsimme yhteisymmärrykseen ja saimme paikat jaettua. Minäkään en tuolloin ymmärtänyt kyseenalaistaa niistä joitakin. Olisi nimittäin pitänyt osata kyseenalaistaa ne Keiturin soten hallituksen paikat (kolme poliittista paikkaa) siinä vaiheessa, kun ne päätettiin kytkeä luottamuspaikkojen jakoon. Syy kyseenalaistamiseen on se, että valtuuston päätöksessä 16.2.2015 on seuraava kohta:

"Valtuutettu Suomela oli tehnyt kannatetun ehdotuksen siitä, että yhtiön hallituksen tulee koostua asiantuntijajäsenistä. Puheenjohtaja tiedusteli, voidaanko asia hyväksyä yksimielisesti. Kukaan valtuutetuista ei esittänyt asiaan eriävää kantaa, joten valtuusto hyväksyi valtuutettu Suomelan tekemän ehdotuksen yksimielisesti."

Näin ollen on siis olemassa valtuuston päätös, jossa päätetään, että keiturin soten hallitus koostuu asiantuntijajäsenistä. Sitä en nyt tähän lähde erittelemään, että minkä alan asiantuntijoita nuo kolme herraa mahtavat olla, mutta heidätkin on siis alun perin valittu sinne asiantuntijajäseninä. Tässä linkki pykälään.

Nyt kun puolueet käyvät taistoon omien paikkojensa puolesta ja julistavat sanomaa, että ryhmien välisiä sopimuksia on kunnioitettava, ei se mielestäni tässä päde. Ei voi olla mitenkään mahdollista, että luottamuspaikkaneuvotteluissa kävellään valtuuston päätöksen yli. Ei edes Virroilla. 

Ja vielä kerran totean, että Keiturin soten hallituksen poliittisilla jäsenillä on huono maine, eivät kuntalaiset ja Keiturin soten henkilökunta näe näiden kolmen jäsenen asiantuntijuutta, vaikka heillä sitä varmasti onkin joillakin elämän osa-alueilla. Siksi olisikin niin järkevää tässä vaiheessa vaihtaa hallitukseen nuo kolme paikkaa. No seuraava väittämä on politrukkien taholta ollut, että ei sinne saada ketään. Niinpä niin, mutta kuulkaapas sitä, että Ruovedellä olisi tarjota asiantuntijajäseniä, jotka eivät ole kunnallispoliitikkoja. Aivan hyvin voisimme tehdä yhteistyötä jo nyt vaikka heidän osakkeiden ostonsa ei vielä olekaan virtolaisen valituksen vuoksi lainvoimainen. Tätä Ruovettä ja yhteistyötä sen kanssa ovat nimittäin ne samat puoluepoliitikot hokeneet jo vuosia, kuinka ihmeessä se nyt onkin kääntynyt niin, että yhteistyöhön ei pitäisikään alkaa?

Olisipa hienoa, jos me kaikki yhdessä pääsisimme ratkaisuun ja saisimme vähän yhtiön mainetta puhdistettua ja aidosti puhaltaisimme yhteen hiileen tässä asiassa. Nyt on aika korjata tehdyt virheet ja mennä eteenpäin, päästää uusia tuulia puhaltamaan virtolaiseen kunnallispolitiikkaan!


 

keskiviikko 2. toukokuuta 2018

On ne kovia, ainakin mielestään.

Täytyy sanoa, että olen yllättynyt. Todella yllättynyt siitä, kuinka kovia poliitikkoja Virroiltakin löytyy. Kovia poliitikkoja siinä merkityksessä, että otetaan todella kova linja siinä, että yritetään kiusata ja nuhdella toiset hiljaisiksi. Puoluepolitiikka on ykkösasia, ja sen puolesta otetaan todella vihaisiakin puheenvuoroja. Kuin myös sen puolesta, että kaupunginhallituksen jäsenten pitäisi olla hiljaa asioista, mistään ei saisi julkisuudessa puhua.

Kiihkeitä puheenvuoroja saatetaan ottaa myös sen puolesta, että päätöksenteon pitäisi olla yksimielistä. Ei pitäisi äänestellä, kutsutaan eriäviä mielipiteitä irtiotoiksi ja ollaan huolissaan päätöksenteon puolesta. Kertakaikkiaan pöyristyttävää. Kyllähän tuollainen toki on sinänsä osa politiikkaa, ei siitä voi ketään syytteeseen laittaa. Itsekseni tässä vaan ihmettelen, että tietäisivätpä äänestäjät millaiselle henkilölle ovat äänensä antaneet.

Itse en voi ymmärtää tuollaista hiljaisuuden ihannointia; päättäjien pitäisi ilmeisesti vaan olla omassa ylhäisessä porukassaan kaikkien samaa mieltä ja vaieta asioista. Vaalien jälkeen alkaa suurimman osan taholta täysi hiljaisuus, vaalilupaukset petetään, mutta sehän on kuulemma maan tapa. Ei siinä mitään kummallista ole. Silloin nämä toisten moittimispuheenvuoroja ottavat ovat kyllä hiljaa, kun on kyseessä joku oikea asia, joka vaikuttaa kuntalaisiin tai kuntaan, silloin hiotaan puolueen ryhmäkokouksessa yhteinen kanta asiaan ja erimieltä olevat vaietkoot! No eihän se aina samanlaista ole joka puolueessa ja totuuden nimissä on sanottava, että kyllä puolueistakin löytyy henkilöitä, jotka uskaltavat kyseenalaistaa poliittisen eliitin ja ryhmäpäätökset.

Myös valtakunnan tasolla esiintyy poliittista liikehdintää ja puolueista eroamista. Olisiko se jo signaali politiikan muuttumisesta? Muutosta nimittäin tarvitaan, se on ainut konsti saada nuoria mukaan päätöksentekoon. Mielestäni puoluejärjestelmästä pitäisi kokonaan jo luopua, ainakin kuntatasolla sen pitäisi olla ihan sivuseikka mistä puolueesta kukin on.

Itselläni ainut varsinainen vaalilupaukseni sen lisäksi, että aion hoitaa kuntamme asioita parhaalla mahdollisella tavalla, oli olla avoin ja tiedottaa asioista kuntalaisille. Sen aion pitää. Enkä pelkästään siksi, että kun tuli luvattua, vaan myös siksi, että minusta niin pitää toimia. Olen sitä mieltä, että muutkin päättäjät voisivat ottaa avoimen linjan sen sijaan, että kadehtisivat saamaani huomiota Facebookissa tai muualla.

Tämä tällainen toisten nuhteleminen on nimenomaan tämän kauden ilmiö, ja olen tästä ennenkin ollut tuohduksissani. Laitan tähän alle runon, jonka kirjoitin erään hallituksen kokouksen jälkeen Faceen omalle seinälleni.