Näin uutena kouvolalaisena en malta olla vertailematta asioita entiseen asuinpaikkaani. Moni asia on hyvin samalla mallilla kuin oli Virroillakin, täällä myös valitetaan tietyistä asioista jatkuvasti; tiet ovat huonoja, päättäjät surkeita, terveydenhuolto ei toimi jne. Ja ehkä havaittavissa on myös se, että niistä asioista ei juuri puhuta, jotka ovat hyvin.
No entäpä terveyspalvelut? Hiljattain pääsin itse tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltoon äkillisen vatsakivun seurauksena. No tuo päivystystyyppinen hoito toimi oikein hyvin, lanssi tuli viidessä minuutissa, Kotkan keskussairaalassa (Koksissa) homma toimi hyvin ja leikkaus tapahtui seuraavana päivänä ja tehokkaasti. Myös jälkitoimenpide Poksissa (Pohjois-Kymen sairaala Kouvolassa) toimi hyvin, ajan siihen sain jo Koksista mukaani. Mutta sitten kun tuli aika poistaa ompeleet, olikin hieman eri juttu. Virroilla kun ompeleiden poistoon pääsi tuosta vaan, ellei nyt aivan samana päivänä, niin vähintäänkin seuraavana. Täällä kun menin Kymsoten nettiajanvaraukseen, ällistyin huomatessani, että seuraavan ajan olisin saanut vasta yli viikon päähän. Tutkittuani asiaa lisää, havaitsin, että jos tarttuu puhelimeen ja jättää takaisinsoittopyynnön, soitto tulee noin viikon päästä, jos silloinkaan.
Loppujen lopuksi päädyin itse maksamaan nelisenkymmentä euroa ompeleiden poistosta Terveystalolle, koska työterveyshuollon sopimukseen se ei kuulunut. Eli vaikka Virroillakin usein valitetaan Keiturin Sotesta, ehkä siellä kuitenkin moni asia toimii aika hyvin.
Toinen asia, joka mietityttää, on koulun rakentaminen. Olen nimittäin taas joutunut paikkaan, jossa rakennetaan uutta koulua. Itse työskentelen nyt 400 oppilaan yläkoulussa, joka muutaman vuoden kuluttua yhdistetään yhtenäiskouluksi yhden alakoulun ja yhden lukion kanssa. Oppilaita uuteen kouluun on tulossa noin 1000. Uuden rakennuksen suunnittelu on parhaillaan menossa. Samoista asioista keskustellaan kuin Virroillakin, kun koulua alettiin suunnitella. Pohditaan (osin myös pelätään) avoimia oppimisympäristöjä, eri ikäisten oppilaiden sopeutumista isoon kouluun ja tilaratkaisuja muutenkin. Itse vähän tunnen epämukavaksi ajatuksen opettaa niin isossa koulussa, mutta kaipa sitä kaikkeen tottuu, jos sellainen eteen tulee. Toistaiseksi en ole erityisemmin ottanut kantaa koulun rakentamisen suunnitteluun, jotenkin tuntuu, että Virroilla ollessani sain tarpeekseni siitä, kun olin täysillä mukana sekä päättäjänä, että opettajana suunnittelussa.
Mukavasti on arki lähtenyt täällä rullaamaan, eikä suurempaa ikävää Virroille ole tullut. Olin varmaankin jo ajatellut asian valmiiksi jo kauan ennen muuttoa, joten varsinainen muutto ei sinänsä ollut niin suuri käännekohta elämässä.
