Seminaariterveisiä

Viime viikolla oli kahden päivän valtuustoseminaari. Siellä ei juurikaan mitään uutta tullut esiin, paljon keskustelimme talouden tilasta ja tulevan vuoden talousarviosta. Menoja on enemmän kuin tuloja ja jotenkin se pitäisi tasapainottaa. Todennäköisesti kaupungille tehdään talouden tasapainottamisohjelma. Suurimman miinuksen tekee tietysti perusturvaosasto suurine erikoissairaanhoidon kuluineen, myös sivistystoimi on ylittämässä budjetin. Kummankin osaston kohdalla on alibudjetoitu tänä vuonna, ja jos ensi vuodelle ei tehdä alimitoitettua budjettia, tulee talousarviosta alijäämäinen.

Itsehän olen perusturvalautakunnan puheenjohtaja, mutta täytyy sanoa, että meillä lautakunnassa on perin vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa talouden tilaan. Keiturin sote menee omia polkujaan emmekä me edes tiedä mihin se rahat käyttää, puhumattakaan siitä, että voisimme vaikuttaa rahan käyttöön. Muutenkin tiedot mitä lautakuntaan saamme, ovat melko epämääräisiä ja ristiriitaisia eikä oikein mihinkään voi luottaa, vaikka periaatteessa lautakunnan pitäisi voida luottaa siihen mitä viranhaltijat ja muut toimihenkilöt meille esittelevät.

Seminaari ei kuitenkaan ollut aivan pelkkää synkistelyä. Yhtenäiskoulun suunnittelu etenee ja hallintojohtaja ja elinkeinopäällikkö ovat alkaneet Virtain imagon ja vetovoimaisuuden kehittämisen. On tarkoitus luoda yhtenäinen linja tiedotukseen (sekä ulkoiseen että sisäiseen) ja myös yhtenäinen ulkoasu ja graafinen ohjeistus ilmoituksille ja muille julkaisuille. Toivon, että se sisältää myös tapahtumien ohjelmalehtiset ja juhlien kutsut ym.

Talousarviota ja poliittista peliä

Viime viikon jälkeen ymmärrän, että miksi niinkin iso osa valtuutetuista ja muista päättäjistä on eläkeläisiä. Kun käy päivät töissä ja sattuu sopivan tiivis kokoussuma (joka ilta jotain) on mehut aika vähissä. Meinaa ihan tämä blogigin jäädä paitsioon 😊

Olen aikaisemminkin kirjoittanut poliittisesta pelistä ja siitä, etten millään meinaa sopeutua siihen. Tällä kaudella sitä on esiintynyt ehkä vähemmän, mutta aina silloin tällöin tulee yllätyksenä joku pelailuyritys. En nyt tähän voi avata sitä asiaa, mikä sai minut kirjoittamaan nämä sanat, koska tapahtunut ei ole julkista, ainakaan vielä. Itse yritän toimia rehellisesti ilman pelaamista, mutta vaikeaa se on, varsinkin kun joskus suostun johonkin ideaan ja tajuan liian myöhään päätökseen johtaneet perimmäiset syyt.

Parhaillaan on menossa talousarvion valmistelu, ja säästää pitäisi kaikilla osastoilla. Tänä vuonna on tulossa miinusta reilusti ainakin perusturvan osalta, siellä suurimman ylityksen tuottaa erikoissairaanhoito, johon kaupunki ei itse voi vaikuttaa. Tai voi toki, entisen ylilääkärin sanoin: "perusterveydenhuolto kuntoon, niin säästetään erikoissairaanhoidon kuluissa."

Minulla ei ole esittää valmista sapluunaa, miten Virtain kaupungin kulut saataisiin kuriin, mutta yritän itse aina ajatella, että inhimillisyyttä ei pidä unohtaa talouden kustannuksella. Jos päätöksenteossa unohdetaan ihminen ja tämän hyvinvointi, mitä virkaa on koko kunnalla. Ei Virroilla toki vielä ole unohdettu, pahoin vaan pelkään, että miten käy jatkossa.

Huolestuin kovasti, kun luin sivistyslautakunnan viime kokouksen ennakkotiedotetta. Siellä mainittiin näin: "Opetustoimen talousarvioraamiin pääseminen edellyttää mm. tuntuvaa tuntikehyksen supistamista." Tuntikehys on lukema, joka saadaan kun lasketaan jonkin koulun kaikki viikossa olevat opetustunnit yhteen (kaikkien opettajien). Tuntikehystä kasvattavat mm. jakotunnit, eli ne kun esim. 24 oppilaan luokka on jaettu kahdelle eri opettajalle vaikkapa alakoulun kieltentuntien ajaksi tai yläkoulun fysiikan tuntien ajaksi. Jakotunnit mahdollistavat opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ja oppilaan paremmat edellytykset oppia opetettava asia. Jos ryhmä on pienempi, on opettajalla aikaa kohdata oppilas ja neuvoa tätä enemmän oppimisen ponnisteluissaan ja syntyy se opetuksen kannalta tärkein asia; vuorovaikutus opettajan ja oppilaan välille. Isossa ryhmässä joku jää aina vaille jotain, vaille apua, vaille kohtaamista,vaille aikuiskontaktia, vaille oppimista. Niin ja vielä on otettava huomioon se, että nykyään lapsilla on valtavan paljon erilaisia tarkkaavaisuushäiriöitä.

Itse olen toivonut (ja tuonut toiveeni julkikin), että sekä vanhusneuvoston että vammaisneuvoston vuosittaista määrärahaa korotettaisiin tuhannella eurolla. Se ei olisi paljon siihen nähden kuinka paljon toimintaa neuvostot järjestävät. Voi kyllä käydä niin, että sitä ei tänäkään vuonna koroteta, kun en pysty sanomaan jotain kohdetta talousarviossa, mistä moinen raha voitaisiin jättää pois. Ei meillä päättäjillä ole niin ykstyiskohtaista tietoa, kyllä se on viranhaltijoiden tehtävä löytää ne kohdat.

Kaupunki osti tässä taannoin metsäpalan, joka ilmeisesti on nyt tulossa suojelumetsäksi tms. Kyllä olisi saanut se läntti jäädä ostamatta, olisi säästynyt parisataatuhatta johonkin järkevämpään. Itsehän vastustin sen ostamista silloin, koska en nähnyt sille mitään sopivaa käyttötarkoitusta. Sen verran kova lobbaus asian tiimoilta käytiin, että mietin mahtoiko kyseessä olla poliitikon palvelus toiselle, ja nimenomaan sellainen palvelus, josta voi tulevaisuudessa odottaa vastapalvelusta.

Viime viikolla sain karvaasti kokea sen, että miltä tuntuu kun menettää kotinsa. Postiluukkuun oli kolahtanut tiedote, jossa kerrottiin, että tämä Virtain vuokratalot oy:n omistama talo, jossa asun, tyhjennetään asukkaista ja ehkä puretaan joskus tulevaisuudessa. Olisin mielelläni vielä asunut tässä, 13 vuotta olen jo asunut ja viihtynyt. Olemme itse pitäneet asuntoa kunnossa, maalailleet ym. vuosien varrella. Ja sitten vaan tyly kirje postiluukkuun, en tykännyt. Päättäjänä ymmärrän kyllä ajatuksen, että tyhjät vuokra-asunnot  ovat menoerä kaupungille ja vähiten niistä on kuluja, kun kokonainen talo tyhjennetään. Mutta asukkaana hieman kirpaisee.

Ensi viikolla on kahden päivän valtuustoseminaari, jossa käsitellään talousarviota. Toivottavasti siellä saataisiin järkeviä suunnitelmia aikaan eikä liikaa juustohöylättäisi joka asiasta.