Väärin paistettu

 Kuten jotkut ovat ehkä huomanneet, olen alkanut tehdä videoita Tiktokkiin. Teen sinne videoita reissuista, tapahtumista ja aika paljon ruokavinkkejä kuvaan myös. Varsinaisia ilkeilyjä en ole videoitteni kommenteissa vielä kohdannut, mutta kaikkitietävät ovat iskeneet.

Muutamia yökkäilykommentteja on tullut joihinkin ruokavideoihini, mielestäni on todella asiantonta kommentoida niin, ja ne poistankin samantien ilman sen suurempaa harkintaa. Sitten on ihmisiä, joiden mielestä mikään ei ole terveellistä, mutta pahimpia agendansa ajajia ovat ne "besserwisserit", jotka ovat jostain lukeneet, että miten liha pitää paistaa, ettei siitä tule keitettyä. Ja sitä "totuutta" he sitten julistavat ihan kaikkeen, jossa lihaa pannulla käytetään riippumatta siitä, että mikä ruoka siitä on tulossa tai minkälainen liha on kyseessä. Melko yleinen kommentti videoissani onkin: "Keitit lihan, et paistanut:"

Tosiasiassahan lihan paistamisessa pitää olla tarkkana, jos paistaa pihviä, jonka valmistus on vain ja ainoastaan siinä pannulla. Mutta jos paistaa suikalelihaa tai jauhelihaa aikomuksenaan laittaa sitä johonkin ruokaan, esimerkiksi kastikkeessen, ei ole mitään merkitystä missä vaiheessa siitä lähtee nesteet. Jokatapauksessa lihasta tulee mehevää, kun se hautuu jossain ruuassa. Sellaisesta lihasta minä pidän, ja aika moni suomalaisista pitää myös. En halua syödä kastiketta, jonka lihassa on nesteet vielä jäljellä ja sen purutuntuma on joustava.  Itse en koskaan edes paista pihvejä, tai jos paistan, niin hyvin nopea ruskistaminen pannulla ja sitten uunivuokaan herkullisen kastikkeen sekaan pehmenemään ja mureutumaan.

Eli siis, älkää olko huolissanne. Voitte paistaa lihan aivan kuin itse haluatte, ei tarvitse noudattaa ravintolakokkien ohjetta pihvin paistosta. Eräs kommentoija minulle vänkäsi, kun hänen mielestään paistoin lihat lihakastiketta varten väärin, että on asiantuntijoiden kehittämiä paistomenetelmiä, joita kaikkien tulisi noudattaa. Ei ole kuulemma makuasia. 😄 Mutta kyllähän se on makuasia, mikä muukaan?

Nyt ymmärränkin, että miksi monet ruokavideoiden tekijät eivät kuvaa esimerkiksi jauhelihan paistamistaan, vaan videolla näkyy jo valmiiksi paistettu liha. Haluavat selvästikin välttyä väärinpaistokommenteilta. Itse yritän pitää videoni ja niiden kommentoinnin positiivisena, joten poistelen surutta tiettyjä kommentteja. Asiallisen keskustelun kommenteissa hyväksyn, jos se ei mene jankkaamiseksi.

Tiktok: @tyttimajanen

Mistä kaikki alkoi

 Aloitin tämän blogin kirjoittamisen vuonna 2016 lokakuussa. Tuolloin oli ensimmäinen kauteni Virtain valtuustossa lopuillaan. Aloitin blogin, koska en ollut alkuunkaan tyytyväinen silloiseen paikkallisen  politiikan harjoittamiseen. Tuntui, että asioita sovittiin pienissä porukoissa taustalla. Siihen aikaan myös oli havaittu laajoja homevaurioita kaupunkimme kouluissa, joita yritettiin vain jotenkin halvalla pikaisesti paikkailla ja kustannuksia vääristeltiin. Niinpä aloin julkisesti kritisoida järjestelmää ja erityisesti aloin ajaa koulun rakentamisasiaa. Olin aktiivinen blogissani sekä muutenkin sosiaalisessa mediassa, kirjoittelin paljon Virtain puskaradioon ym. 

Kevään 2017 kuntavaaleissa sain koko kaupungin suurimman äänimäärän, ja kyllä vaan, se johtui siitä, että olin näkyvästi tuonut esiin mielipiteitäni somessa ja blogissa. Kukaan muu ehdokas ei sitä tehnyt, paitsi muutamat kiihkeästi vastustivat minua ja yrittivät mustamaalata minua. Tämähän ei tietenkään ollut eduksi heille itselleen, minulle kylläkin. 😊

Yksi syy menestykseeni vuoden 2017 kuntavaaleissa oli varmasti myös se, että perustin oman ehdokaslistan erilleen puolueista. Nimeksi tuli Virtain sitoutumattomat. Keräsimme kannattajalistat, jotta saimme osallistua vaaleihin. Olin ensimmäisen kauteni ollut Perussuomalaisten listoilla, mutta huomattuani, että minkälaista porukkaa heidän joukossaan on paikallisesti sekä valtakunnallisesti, päätin erota koko porukasta.Sitoutumattomien lista pärjäsi hyvin, saimme kolme valtuutettua.

Ainakin kahdessa asiassa koen onnistuneeni poliitikkoaikoinani. Ensimmäinen oli se, että Virroille rakennettiin uusi yhtenäiskoulurakennus, johon siirtyivät eskarit, alakoulu ja yläkoulu. (Kyläkouluja toki jäi vielä jäljelle). Toinen asia on avoimuus, ainakin kuvittelen, että pienissä porukoissa asioiden sopiminen vähentyi ja päätöksistä ja niiden tasutoista tiedotettiin enmmän. Lisäksi olin jopa hieman yllättynyt siitä, kuinka jotkut vuosikymmeniä politiikassa mukana olleet osoittivat kehittämishenkisyyttä ja olivat valmiita uudistuksiin. Sitä en olisi uskonut!

Muutettuani Kouvolaan on bloggaamiseni ollut hyvin satunnaista, mutta nyt tuntuu siltä, että voisin kirjoitella hieman useammin. Aion kirjoitella asioista, jotka puhuttavat tai ovat pinnalla ihan valtakunnan tasollakin. Todennäköisesti myös ihan arkiset asiat löytävät tiensä blogiini.

Pohjoisen reissuun

Pohjoisen reissu aluillaan.  Kunnianhimoisena tavoitteenamme on saada nuo punaisella merkityt kunnat vihreiksi, ja se tapahtuu sitten, että etsimme vähintään yhden kätkön jolla kunnasta. Kahden viikon päästä kotiin palatessamme pitäisi olla koko Suomi vihreänä. 🙂

Klikkaa tästä, reissun eka päivä.

Eduskuntavaaleista

 Olen näköjään viimeksi kirjoittanut tänne yli vuosi sitten aluevaalien alla. Ja nyt taas tuli mieleeni kirjoittaa eduskuntavaalien edellä. 

Mietin kyllä joskus, että ehkä pitäisi kirjoitella tänne blogiin muistakin asioista kuin politiikkaan ja kuntaan liittyvistä, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi. Ehkä jonain päivänä alan kehittää tätä vaikkapa matkablogin suuntaan. ☺

Mutta eduskuntavaaleista lyhyesti sen verran, että vaikeaa on ehdokkaan löytäminen. Olen yrittänyt tutustua Kaakkois-Suomen ehdokkaisiin lukemalla heidän mietteitään netistä ja olinpa seuraamassa streamina toteutettua nuorisovaltuuston järjestämää vaalipaneeliakin koulullamme. Ensi perjantaina menen Oaj:n alueyhdistyksen järjestämää vaalipaneelia katsomaan.

Eduskuntavaalit ovat sikäli erilaiset kuin kuntavaalit, että kannattaa ensin valita puolue, jota äänestää. Sitten vasta ehdokas. Tai sitten voi tehdä kuten minä; jos löydän sopivantuntuisen ehdokkaan, alan tutkia, mitä asioita hänen edustamansa puolue ajaa ja katson sopivatko ne omiin arvoihini. 

Nyt vaan tuntuu siltä, että opposition ehdokkaat puhuvat pelkästään talouden tasapainottamisesta (eli säästämisestä), mikä on tietysti itsestään selvää, sillä he haluavat saattaa nykyhallituksen toimet huonoon valoon. Ja sitten taas en ole vakuuttunut hallituksenkaan kaikista toimista, joten vaikeaksi menee. Muutamat pienet ryhittymät kuten Valta kuuluu kansalle tai Kristallipuolue eivät todellakaan tunnu omilta. Pitänee alkaa valita äänestyksen kohdetta pienimmän haitan periaatteella.

Aluevaalien vaikeus?

Hyvää alkanutta vuotta!

Muutettuani kesällä Kouvolaan olen tässä tuskaillut aluevaaleissa äänestämistä. Tuskaillut siltä kannalta, että en tiedä tarpeeksi ehdokkaista. Vain harvat käyttävät sosiaalista mediaa hyödykseen ja heistäkin moni tekee vain niin, että postaa kuvansa ja numeronsa Facen johonkin ryhmään. Rohkeimmat saattavat kertoa jotain taustatietoja itsestään tai kirjoitella puolueen yleisiä tavoitteita. Ymmärrän kyllä, että välttämättä edes ehdokkaalla itsellään ole täysin selkeää mielikuvaa siitä, että mihin asioihin valtuusto voi ylipäänsä vaikuttaa. Mutta silti, jotenkin vaisua on markkinointi täällä päin. Mutta toisaalta, niin se oli entisellä asuinpaikkakunnallanikin. Muistan, kuinka sain paheksuntaa osakseni, kun vein politiikan nettiin kirjoittamalla tätä blogiani ja osallistumalla Facebookin ryhmien keskusteluihin. Eräskin ikipoliitikko jopa laittoi minulle sähköpostiviestin, että hän aikoo tutkituttaa kirjoitukseni. Ei vissiin oma lukutaito riittänyt siihen, että olisi ihan itse lukaissut tekstini läpi. 😊

Postissa on tullut myös jonkin verran ihmisten kuvia ja numeroita ja puolueen aluevaaliohjelmista lainattuja sloganeita. Mutta eipä niistäkään ole tullut hullua hurskaammaksi. Oma ongelmani on lähinnä se, että kun minulla ei ole mitään selkeää puoluekantaa ja saatan äänestää henkilöä, jos tiedän hänet sopivaksi. Mutta, koska en ole täällä asunut vielä kauaa, en tunne henkilöitä.  Sen verran kylläkin tunnustan omaavaani puoluekantoja, että on ainakin kaksi puoluetta, joita en varmasti äänestä, vaikka henkilö vaikuttaisi kuinka lupaavalta. 

Nyt olen kuitenkin löytänyt muutamia ehdokkaita eri puolueista, jotka ovat osanneet kertoa ajatuksistaan ja tärkeinä pitämistään asioista tarpeeksi ja joiden kanssa olen pitkälti samoilla linjoilla. Valitsen siis jonkun heistä, mutta pointtini tähän kirjoitukseen on, että tosiaan joku hyvä tyyppi saattaa jäädä ilman ääniä siksi, että ei ole osannut markkinoida itseään riittävästi.

Muistakaa kaikki kuitenkin äänestää oman paikkakunnan ehdokasta!

Terveydehuolto toimii ja ei toimi

Näin uutena kouvolalaisena en malta olla vertailematta asioita entiseen asuinpaikkaani. Moni asia on hyvin samalla mallilla kuin oli Virroillakin, täällä myös valitetaan tietyistä asioista jatkuvasti; tiet ovat huonoja, päättäjät surkeita, terveydenhuolto ei toimi jne. Ja ehkä havaittavissa on myös se, että niistä asioista ei juuri puhuta, jotka ovat hyvin.

No entäpä terveyspalvelut? Hiljattain pääsin itse tutustumaan paikalliseen terveydenhuoltoon äkillisen vatsakivun seurauksena. No tuo päivystystyyppinen hoito toimi oikein hyvin, lanssi tuli viidessä minuutissa, Kotkan keskussairaalassa (Koksissa) homma toimi hyvin ja leikkaus tapahtui seuraavana päivänä ja tehokkaasti. Myös jälkitoimenpide Poksissa (Pohjois-Kymen sairaala Kouvolassa) toimi hyvin, ajan siihen sain jo Koksista mukaani. Mutta sitten kun tuli aika poistaa ompeleet, olikin hieman eri juttu. Virroilla kun ompeleiden poistoon pääsi tuosta vaan, ellei nyt aivan samana päivänä, niin vähintäänkin seuraavana. Täällä kun menin Kymsoten nettiajanvaraukseen, ällistyin huomatessani, että seuraavan ajan olisin saanut vasta yli viikon päähän. Tutkittuani asiaa lisää, havaitsin, että jos tarttuu puhelimeen ja jättää takaisinsoittopyynnön, soitto tulee noin viikon päästä, jos silloinkaan.

Loppujen lopuksi päädyin itse maksamaan nelisenkymmentä euroa ompeleiden poistosta Terveystalolle, koska työterveyshuollon sopimukseen se ei kuulunut. Eli vaikka Virroillakin usein valitetaan Keiturin Sotesta, ehkä siellä kuitenkin moni asia toimii aika hyvin.

Toinen asia, joka mietityttää, on koulun rakentaminen. Olen nimittäin taas joutunut paikkaan, jossa rakennetaan uutta koulua. Itse työskentelen nyt 400 oppilaan yläkoulussa, joka muutaman vuoden kuluttua yhdistetään yhtenäiskouluksi yhden alakoulun ja yhden lukion kanssa. Oppilaita uuteen kouluun on tulossa noin 1000. Uuden rakennuksen suunnittelu on parhaillaan menossa. Samoista asioista keskustellaan kuin Virroillakin, kun koulua alettiin suunnitella. Pohditaan (osin myös pelätään) avoimia oppimisympäristöjä, eri ikäisten oppilaiden sopeutumista isoon kouluun ja tilaratkaisuja muutenkin. Itse vähän tunnen epämukavaksi ajatuksen opettaa niin isossa koulussa, mutta kaipa sitä kaikkeen tottuu, jos sellainen eteen tulee. Toistaiseksi en ole erityisemmin ottanut kantaa koulun rakentamisen suunnitteluun, jotenkin tuntuu, että Virroilla ollessani sain tarpeekseni siitä, kun olin täysillä mukana sekä päättäjänä, että opettajana suunnittelussa.

Mukavasti on arki lähtenyt täällä rullaamaan, eikä suurempaa ikävää Virroille ole tullut. Olin varmaankin jo ajatellut asian valmiiksi jo kauan ennen muuttoa, joten varsinainen muutto ei sinänsä ollut niin suuri käännekohta elämässä.

Nykyisessä koulussani (Urheilupuiston koulu) on saatu lupa maalata seiniin taideteoksia sen jälkeen, kun on päätetty, että rakennetaan uusi koulu ja vanha puretaan. Omasta mielestäni maalaukset ovat hienoja ja tuovat väriä kouluun. Harmi, jos uuteen kouluun ei saa maalailla seinämaalauksia.

Betonikaupungin kuulumisia

 Täällä sitä nyt ollaan, Kouvolassa 😊 Asumme omakotitalolähiössä muutaman kilometrin päässä keskustasta valkoisessa tiilitalossa. Työt uudessa työpaikassani aloitin pari viikkoa sitten ja sen verran olen jo huomannut, että ihan samanlaisia nuoret ovat täälläkin kuin Virroilla. Mukavaa porukkaa. Niin ja työyhteisö vaikuttaa oikein hyvähenkiseltä ja mukavalta.

Sen verran haluan kuitenkin pysyä kartalla Virtain asioista, että tilaan edelleen paikallislehteä Suomenselän Sanomia. Ja nyt heti jo palaan ihmettelemään Virtain poliittisia kuvioita, joista lehdestä sain lukea. Vaalituloksen mukaisia hyvin pitkälti, hieman kyllä kummastelin, että miten yhden valtuutetun ryhmä sai jäsenen kaupunginhallitukseen? Siinä täytyy olla taustalla jokin kähmintä tai ehkä ajatus, että henkilöstä on vähempi harmia, jos hän pääsee hallitukseen. No samapa tuo, eipä se minua haittaa, kun en enää edes asu Virroilla.

Vaalituloksesta sen verran, että olen todella iloinen Virtain Valtin menestyksestä, hienoa saada kehittämishenkistä porukkaa mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Toivon nimittäin, että viime kaudella alkanut kehityshenki pysyy yllä ja Virrat porskuttaa edelleen pinnalla eikä jää polkemaan paikoilleen. Viime kausi osoitti sen, että yhteistyö eri ryhmien välillä on ollut parasta kehittämistä. En tarkoita sitä, että kaikki olisivat aina olleet samaa mieltä, mutta asioista on käyty pitkiä keskusteluja ja useimmiten päästy kompromisseihin. Vaalien alla olin huomaavinani tietynlaisen poliittisen pelin yltyvän, toivottavasti se oli vain vaali-intoilua eikä pysyvä asiaintila.

Eipä sillä, kyllä sitä ihmettelemistä riittää Kouvolankin poliittisten paikkojen jaossa. Demarit oikein kunnostautuivat. Valitsivat samat vanhat jäärät saamilleen johtaville paikoille, ja monet enemmän ääniä saaneet jäivät lehdelle soittelemaan.

Kouvolasta vielä sen verran tähän loppuun, että sitähän kutsutaan betonikaupungiksi tai jopa betonihelvetiksi. Mutta kuvakulmasta ja asenteestahan se pitkälti on kiinni. 😉

Suomen rumimpien rakennusten listalle päässyt Pohjolatalo.

Ryhmäpuheenvuoroni viimeisessä valtuustossa

 Aina, kun valtuustossa käsitellään joko tilinpäätöstä tai talousarviota, pidetään valtuustossa ryhmäpuheenvuorot. Eli valtuustoryhmien puheenjohtajat puhuvat ryhmien suuruusjärjestyksessä ennalta valmistelemansa puheenvuorot. Tällä kertaa puheenvuorot olivat pitkiä ja selvästi vaalipuheita myös. 

Alla on minun 7.6.2021 pitämäni ryhmäpuheenvuoro.

---------------

Hyvät valtuutetut, hyvät viranhaltijat ja hyvä yleisö!

Aluksi myös meidän ryhmältämme perinteiset kiitokset jokaiselle, joka on osallistunut tilinpäätöksen tekemiseen ja ennen kaikkea tekemiseen yleensä, jonka seurauksena kuntamme on selviytynyt jälleen yhdestä vuodesta. Vuodesta, joka ei ollutkaan ihan tavallinen vuosi.

Ja voisinpa sanoa, että aika hyvin onkin selviydytty. Virtain kaupungin työntekijät ovat sujahtaneet poikkeusoloihin ja soveltuvin osin etätyöhönkin ammattitaidolla, me päättäjät olemme siinä sivussa istuneet kotisohvillamme kokouksissa luurit päässä ja kyselleet, että kuuluuko? Joku on joskus kokoustanut autossaan matkalla jonnekin, jonkun tiedetään ottaneen pienet torkut välillä ja näin omalta kohdaltani viimeisessä Virtain kaupunginvaltuuston kokouksessani voin tunnustaa, että erään valtuuston kokouksen aikana leivoin muffinsseja, samalla toki kuunnellen kokouksen keskustelua. Tuntui vähän samalta niin kuin kansanradiota olisi kuunnellut.

Viime vuodesta selviytymisestä on tietenkin syytä kiittää myös muita kuntamme asukkaita, heidän kärsivällisyyttään poikkeusoloissa, maskin käyttöään ja kotosalla pysymistään. Korona on pysynyt hallinnassa melko hyvin, ja tartuntaryppäät on saatu hoidettua ja rajoitettua.

Viime vuoden tilinpäätöksen mukaan kuntamme talous on hyvässä mallissa. Toki siihen vaikuttaa valtiolta saatu koronatuki ja myös erikoissairaanhoidon kulujen vähäisyys ja valtionosuuksien kasvu, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Myös jo aiemmissa puheenvuoroissa mainittu muuttovoitto on hieno asia.

Tämä tilinpäätöspuhe on samalla tilinpäätös itseltäni, ja myös itselleni, koko valtuustokaudesta tai pitäisikö sanoa, että molemmista valtuustokausista, jolloin olen ollut mukana Virtain kuntapolitiikassa.

Samoin kuin Sannakin muisteli omassa puheenvuorossaan minäkin muistan, kun suunnittelin ensimmäistä ryhmäpuheenvuoroani – voi sitä jännityksen määrää niin etukäteen kuin sitä puhuessani. Kahdeksassa vuodessa olen sen verran kehittynyt, että enää ei kovin paljon jännitä. Aluksi myös aina tuskailin, että mitä ihmettä oikein sanoisin, tuntui tyhmältä puhua neljäntenä, kun kaikki oleellinen oli jo sanottu. Mutta toisaalta, eipä ole tarvinnut miettiä niitä suuria sanoja ja tarkkaa analyysia tilinpäätöksistä ja talousarvioista, joita helposti ensimmäiseltä puhujalta odotetaan.

Mutta palatakseni tähän valtuustokauteen --- Omissa vaalilupauksissani ennen viime vaaleja rummutin eniten avoimuutta ja tiedottamista ja kuntamme kehittämistä. Ja ne lupaukset koen kyllä pitäneeni. MUTTA! Yksin en sitä kuitenkaan ole tehnyt! Viime vaaleissa nimittäin valtuustoon pääsi useita henkilöitä, joilla oli sama päämäärä kanssani. Ja ilokseni olen huomannut, että myös muutamat pitkän valtuustouran omaavista valtuutetuista, joiden luulin jo pahasti urautuneen, ovatkin kyenneet kääntämään ajatuksensa  avoimempaan kehittämissuuntaan. Yhteistyö on siis ollut hyvää ja vallalla on ollut yhteinen kehittämishenki.

Kulunut valtuustokausi on ollut siinä mielessä mielenkiintoinen, että sen aikana Virtain kaupungilla on ollut kolme kaupunginjohtajaa, Vesa, Juha ja Henna.  Päättäjien lisäksi myös kaupunginjohtajalla on valtava merkitys kunnan kehittymisen, avoimuuden ja tiedottamisen kannalta ja siitä erityiskiitos Juhalle ja Hennalle, heillä on ollut riittävästi rohkeutta ideoida ja toteuttaa monenlaista. Virtain kaupungin tiedottaminen on tällä hetkellä aivan eri tasolla, kuin se on koskaan aiemmin ollut.  Toivon mukaan tiedottamisen tärkeys avautuu vähitellen keskushallinnon lisäksi myös muissa hallintokunnissa. Päivittäisen kiireen lomassa pitäisi jaksaa muistaa, että avoin ja oikea-aikainen tiedottaminen on äärimmäisen tärkeää, tiedottaminen kuntalaisille, tiedottaminen päättäjille ja tiedottaminen työntekijöille. Kaikki yhtä tärkeitä.

Tämän valtuustokauden yksi merkillepantava piirre on purkaminen, on purettu monia huonokuntoisia rakennuksia. Mikä onkin ihan järkevää. Mutta merkille pantava piirre on myös rakentaminen. Uudeksi upeaksi maamerkiksi on noussut yhtenäiskoulu Rantatien varrelle, sen rakentaminen on ilman muuta kuluneen kauden kohokohta. Siitäkin lopulta päästiin nelisen vuotta sitten yhteisymmärykseen ja loppujen lopuksi sitä on voitu suunnitella hyvässä yhteistyössä. Syksyllä lapset pääsevät aloittamaan koulun uudessa rakennuksessa.

Kaiken kaikkiaan mennyttä miettiessäni voin todeta, että kuntapolitiikka ei ole tylsää. Päättäjänä joutuu tai pitäisikö sanoa, että saa olla kuntalaisten yhteydenottojen kohteena. Vuosien varrella olen neuvonut henkilöllisyystodistuksen hankinnassa, vastannut maanantaiaamuna puheluun, jossa käheä viskibasso kyselee, että mistä sitä rahaa oikein saa ja päivitellyt yhdessä mökin mummon kanssa hänen hajonnutta varvastukeaan. Toki aina olen ohjannut ottamaan yhteyttä tahoihin, joille kysytyt asiat kuuluvat. Helposti vain tavallinen kuntalainen saattaa luulla, että me poliittiset päättäjät päätämme ihan kaikesta ja että tiedämme kaikkeen vastauksen.

Aika Virtain kaupungin poliittisena päättäjänä on ollut mielenkiintoista ja myös mukavaa. Kiitän kaikkia yhteistyöstä ja toivon, että saatte Virtain kaupungin nousukiitoon. Keksikää jotain ihan hullua, niin hullua, että ihmiset ympäri Suomen kiinnostuvat ja rynnivät tänne sankoin joukoin! Kiitos!

 

 

Mielipiteenvapaus

 Vanhakantainen suljettu ja salaileva politiikka nosti taas päätään. Olen nimittäin jakanut sen blogikirjoitukseni, jossa suosittelen joitain ehdokkaita, Virtain kuntapolitiikka -Faceryhmään. Ja kuinka ollakaan tänään sitten eräs ex-poliitikko kommentoi sinne melko ikävään sävyyn, että minun ei pitäisi jättää perinnöksi ääniä. Että hän ei ymmärrä minun "rankingiani". Että pitäisi vaan olla hiljaa ja luottaa kuntalaisten kykyyn tehdä itse päätös siitä, että ketä äänestää. Että minulla ei olisi oikeutta tehdä "armoitettujen" listaa tyyliin "she has left the building". Kuulostaa hieman kateelliselta ja katkeralta. En tosin tiedä, mistä hän mahdollisesti olisi katkera, mutta sama henkilö viime vaalien alla väitti, että en voi olla sitoutumaton ja että kukaan ei voi lähteä ehdolle sitoutumattomana. 

Ryhmän ylläpitäjä oli poistanut nämä kommentit, joten minäkin poistin vastaukseni ryhmästä. Ja koska tapanani ei ole nimeltä osoitella negatiivisesti ketään henkilöä, en tähän laita hänen nimeään. Joku toki saattoi ehtiä näkemään nuo kirjoitukset.

Mutta käsittämätöntä on, että vieläkin löytyy ihmisiä, joiden mielestä omaa mielipidettään ei saisi sanoa. Eihän minun blogini ole mikään parlamentaarinen virallinen kanava, jossa kaikkia pitäisi kohdella tasapuolisesti. Turha valittaa minun mielipiteistäni. Jokaisella on omansa. Kaikkien tulisi ymmärtää, että nykyaikana pitäisi olla  avarakatseinen ja arvostaa avoimuutta ja sananvapautta. Ja sitä paitsi, ne ketkä mainitsin kyseisessä kirjoituksessani, mainitsin pelkästään positiivisessa mielessä.

Vaalipaneelissa havaittua

Tänään Virtain lukion oppilaskunta kutsui kaikkien vaaleissa ehdolla olevien ryhmien edustajia vaalipaneeliin. Paneeli pidettiin liikuntahallilla ja itse sain olla paikalla, koska tämän lukuvuoden olen opettanut Virtain lukiossa. Kaikista muista ryhmistä osallistuttiin paneeliin kahden edustajan voimin, paitsi ei Vihreistä ketään ja Kristillisdemokraateista oli vain yksi edustaja. Suomeselän Sanomista oli toimittaja paikalla, joten saamme varmaankin ensi viikon lehdestä lukea ehdokkaiden kommentteja ihan nimetysti. Itse kirjoitan tämän jutun ihan yleisellä tasolla, koska ehdokkaat olivat niin samanmielisiä asioiden suhteen.

Harmillista, ettei näiden vaalien alla ole ollut yleisölle avointa vaalipaneelia. Olisi varmaan pitänyt itse aktivoitua jotenkin aiemmin keväällä ja järjestää yleinen vaalipaneeli. Striimattuna se olisi onnistunut Koronarajoitustenkin aikaan. Tosin eipä viime vaalienkaan aikaan ollut vaalipaneelia, mutta sitä ennen oli, kun itsekin olin ehdolla ensimmäistä kertaa. Silloin oli Aamulehden paneeli, vammaisjärjestöjen paneeli ja ihan yleinen virtolaisten puuhaajien järjestämä paneeli.

Oppilaat olivat keksineet hyviä kysymyksiä. Ja ehdokkaat vastailivat asiallisesti, joukossa oli hyviäkin vastauksia, osa hieman ympäripyöreitä. Somepalstojen kaltaista nokittelua ei esiintynyt. 

Selvästi oli nähtävissä, että ne, jotka ovat aiemminkin olleet politiikassa, pystyivät pääsääntöisesti antamaan vakuuttavampia vastauksia. Mutta en silti tarkoita, että he olisivat olleet jotenkin parempia, kuin uudet ehdokkaat. On aina tervetullutta saada politiikkaan uusia näkemyksiä ja uutta intoa. Tavat ja käytänteet oppii kyllä, kuin myös budjetin yksityiskohdat ja kuntalait sun muut. Ja ainahan vaaleissa valitaan valtuustoon myös niitä aiemmin mukana olleita, jotka sitten voivat hyvässä mielessä opastaa uusia tulokkaita. Ja viranhaltijoilta voi aina kysyä, jos on jostain asiasta epävarma.

Kysymyksiä nuoret esittivät aina teiden kunnossapidosta sote-uudistuksen vaikutuksiin saakka. Luonnollisesti kaikki ehdokkaat olivat hyvin samaa mieltä asioista; tiet täytyy pitää kunnossa ja sote-uudistuksen toivottiin tuovan hyviä asioita. Joku välillä erehtyi jaarittelemaan ja joku jätti vastaamatta varsinaiseen kysymykseen, mutta muutoin sujui hyvin. Me paikalla olleet näimme samalla ehdokkaan persoonan ja "otteen" asioihin, en ala tässä niitä analysoimaan sen enempää.

Yksi kysymys oli, että jos käytössä olisi rajaton budjetti, mitä tekisit Virroille. Jotkut saivat tämän myötä ajatuksensa enemmän lentoon kuin toiset. Selkeä ykkönen oli uimahalli tai kylpylä (jotkut tosin mainitsivat, että sen voisi rakentaa nyt, ei siihen rajatonta budjettia tarvitsisi). Uimahallin lisäksi ehdotettiin teiden kunnostamista, keskustan elävöittämistä, junaradan kunnostamista, uuden terveyskeskuksen ja vanhainkodin rakentamista, nuorille iltakahvilaa, henkilöstöresurssien parantamista peruspalveluissa, pääomasijoittamista, Koillis-Satakunnan Sähkön kaikkien osakkeiden ostamista, palkankorotusta kunnan työntekijöille, isoa näkötornia Pukkivuoreen, keilahallia, Pukkivuoren korottamista ja laajentamista kymmenrinteiseksi ja NHL- tai KHL-joukkueen ostamista.😊