Maton alle lakaiseminen

Jatkan vielä pikkuisen kokousten termistöstä. Asioiden maton alle lakaiseminen on yleisesti käytössä oleva käsite, omassa kielenkäytössäni olen vielä hieman muokannut sitä ja käytänkin usein sanontaa matonallelakaisupuheenvuoro, se ei ole virallinen termi tai edes kummemmin yleisessä käytössä, mutta minusta se on oikein kuvaava 😊

Matonallelakaisupuheenvuoro on sellainen, jossa puhuja yrittää vakuuttaa toiset kokouksessa olijat siitä, että jokin toimenpide jonkin asian suhteen on tarpeeton. Sen avulla esimerkiksi yritetään saada muutosesityksen tehnyt perumaan esityksensä selittämällä kuinka hyvin asia on tai että kyllähän se itsestään hoituu. Siinä myös usein vähätellään käsillä olevaa ongelmaa ja kerrotaan niitä asioita, mitkä ovat hyvin. Näissäkin toiset poliitikot ovat taitavampia kuin toiset.

Itse yritän välttää maton alle lakaisemista, jos vain suinkin tiedän, että on jokin epäkohta, on se pyrittävä oikaisemaan. Pystyn myös kunnioittamaan ihmistä, joka haluaa oikaista jonkin epäkohdan tai muutoin "nostaa kissan pöydälle" vaikken itse olisikaan hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Minusta politiikassa pitää olla rohkeutta tuoda asiat esiin, muutenhan niihin ei koskaan tule muutosta!

Samaa vai eri mieltä?

Yksi osa poliitikon toimenkuvaa on kokouksissa istuminen, jälkeenpäin kun julkaistaan kokouksen pöytäkirjoja tai kun me bloggarit kirjoittamme niistä, vilisee teksteissä monenmoista terminologiaa.

Ensinnäkin kokouksessa on esityslista, eli luettelo asioista, joita kokouksessa tullaan käsittelemään. Joitain asioita esityslistalla on avattu paljonkin ja liitteitä sen tiimoilta voi olla useita.

Jokaisella asialla on esittelijä, joka useimmissa tapauksissa antaa myös päätösehdotuksensa asiaan. Esittelijöitä ovat esimerkiksi kaupunginjohtaja hallituksen kokouksissa tai tekninen johtaja teknisen lautakunnan kokouksissa. Usein kuitenkaan esittelijä ei keksi omasta päästään päätösehdotusta, vaan hänellä on apunaan tässä hommassa lautakunnan tai hallituksen tai valtuuston puheenjohtaja. Tai jopa valmisteluryhmä, kuten jatkossa kaupunginhallituksen asioiden käsittelyssä tulee olemaan. (Joskus on nähtävissä myös se, että henkilöt, joilla ei pitäisi olla mitään asiaa päätösehdotusten muotoilussa, ovat laittaneet lusikkansa soppaan.)

Kun asia tulee käsittelyyn, useimmiten käy niin, että kaikki kokouksen jäsenet ovat samaa mieltä ja päätöehdotus hyväksytään sellaisenaan. Toisinaan keskustellaan paljonkin, mutta hyväksytään silti. Joskus myös käy niin, että keskustelun jälkeen yhteistuumin päädytään erilaiseen ratkaisuun kuin on päätösehdotuksessa.

Joskus on niin, että joku tai jotkut ovatkin eri mieltä päätösehdotuksen kanssa eikä asiasta päästä yhteisymmärrykseen. Tällöin eri mieltä oleva voi tehdä muutosesityksen, kun muutosesitys on tehty, joku toinen voi kannattaa sitä ja silloin asiasta on äänestettävä. Jos muutosehdotusta ei kukaan kannata, ei tule äänestystä, mutta sen tekijä voi jättää eriävän mielipiteen. Samoin äänestyksen jälkeen hävinneen ehdotuksen kannalla olevat voivat jättää eriävän mielipiteen.

Eriävä mielipide on syytä jättää silloin, jos haluaa erityisesti korostaa, ettei ole päätöksen kannalla. Sinänsä jo pelkkä muutosesityksen tekeminen tai sellaisen puolesta äänestäminen poistaa päättäjän vastuun päätöksestä. Eriävän mielipiteen yhteydessä voi myös jättää perustelut mielipiteelleen, ja tavallaan selventää, että miksi on sitä mieltä kuin on.  Pöytäkirjoihinhan ei yleensä merkitä sen kummemmin muutosesityksen perusteluja, joten eriävä mielipide on hyvä väline niistä kertomiseen.

Äänestyksessä on vielä yksi vaihtoehto; voi äänestää tyhjää. Tyhjää voi äänestää, jos ei tiedä asiasta tarpeeksi, jos vaikka kokouksen kuluessa tulee esiin jonkun toisen osallistujan väittämänä asioita, joita ei ole pystynyt varmistamaan etukäteen. Sitä voi käyttää myös silloin, jos ei osaa päättää kumpi kahdesta vaihtoehdosta olisi parempi. Itse olen myös käyttänyt sitä tilanteessa, jossa oma muutosesitykseni oli pudonnut jo pois pelistä ja sen jälkeen äänestettiin mielestäni kahden huonon vaihtoehdon välillä, joista kummankaan taakse en halunnut asettua.  Tyhjän äänestäminen ei kuitenkaan poista kokouksen osanottajan vastuuta päätöksestä, ellei sitten ole kyseessä tilanne, jossa äänestetään monien eri vaihtoehtojen välillä, ja jos on jo itse ollut jonkun muun kannalla aiemmassa äänestyksessä.

Itse huomasin ensimmäisen valtuustokauteni aikana, että oli todella helppoa mennä vaan enemmistön mukana, jos joutui asettumaan enemmistöä vastaan, oli vaikeaa "pitää oma päänsä". Melkein aina löytyy kokouksesta joku loistava puhuja, joka osaa kääntää ja vääntää asiaa niin, että siinä helposti alkaa vastakkaisen mielipiteen omaava tuntea itsensä mielipiteineen hölmöksi ja todella pitää taistella itsensä kanssa pitääkseen oman mielipiteensä.

Hyvä taito poliitikolle tuo toisten vakuuttaminen, itse en valitettavasti ole kärkijoukossa Virtain päättäjien keskuudessa tuon puheen vakuuttavuuden suhteen (kirjoittaa osaan kyllä 😉) On useita poliitikkoja, jotka kevyesti puhuvat epävarmemmat henkilöt pyörryksiin ja saavat heidät helposti puolelleen. Esimerkiksi viime talvena olin näkemässä tilanteen, kun kaksi päättäjää puhuttiin ympäri viiden minuutin kokoustauon aikana. Toki olen itsekin kehittynyt puhujana kuluneiden neljän vuoden aikana ja yritän edelleen kehittyä jatkossa, olen vaan hieman liian suorapuheinen luonteeltani, etten kykene kovinkaan lipevään suoritukseen, mutta jokainen omalla tyylillään 😊

Nykyaikainen oppimisympäristö ja yhtenäiskoulumalli

Nykyaikainen oppimisympäristö ja yhtenäiskoulumalli ovat asioita, jotka ovat vilahdelleet koulukeskustelussa tiheästi. Mutta mitä ne sitten oikein käytännössä tarkoittavat? Se ei suinkaan ole selvää kaikille kuntalaisille tai kaikille lasten vanhemmille, se ei ole selvää juuri kenellekään kaupungin viranhaltijalle eikä suurimmalle osalle luottamushenkilöistä. Se ei ole täysin selvää nykyisille rehtoreille eikä edes kovinkaan monelle opettajalle. Opettajat tosin ovat parhaillaan ottamassa käyttöön uutta opetussuunnitelmaa ja kehittelevät sen mukaisia toiminta- ja opetustapoja. Sen myötä heille varmasti vähitellen aukenee nykyaikaisen oppimisympäristön käsite. Itselleni jonkinlaista valaistumista asian suhteen tapahtui koulukierroksellamme kevättalvella, kuin myös yhtenäiskoulumallin suhteen. Termejä on mahdoton avata kovin lyhyesti, mutta tuon esiin tässä muutamia esimerkkejä ja omia käsityksiäni.

Nykyaikainen oppimisympäristö 

 

Nykyaikaisella oppimisympäristöllä voitaisiin tarkoittaa vaikkapa Ikaalisten uutta koulua. Lueskelin mökkilomallani Jämijärvellä Ikaalisten kesä 2017 -lehteä. Siinä oli myös esittely uudesta koulurakennuksesta, jonka oli kirjoittanut Ikaalisten sivistysjohtaja Kari Tolonen:

(Juttu jatkuu kuvien jälkeen)

Ikaalisissa on tehty täysin uudenlaiset tilat opetukseen, luokkahuoneen koko on yli kaksinkertainen perinteiseen luokkatilaan verrattuna. Siellä isossa luokkatilassa opettajat, erityisopettajat ja koulunkäynninohjaajat toimivat yhteistyötiimeinä. Tilassa varmaankin on yhtä aikaa ainakin kaksi luokkaa, esim. 1A ja 1B, miksei kolmekin, jos oppilasmäärä sen sallii. Sama oli mahdollistettu tilojen puolesta sekä Hämeenkyrössä että Urjalassa.

Tällaisella ratkaisumallilla mahdollistetaan jokaisen oppiminen ja se, että oppilas saa riittävästi oikeantasoista tukea kaikilla oppitunneilla. Erityisopettaja voi kulkea oppilaan luota toisen luo, tai jos oppilaat on jaettu ryhmiin, hän voi olla siinä ryhmässä, jossa eniten tarvitaan erityistä tukea. Samoin koulunkäynninohjaajat voivat kierrellä oppilaiden joukossa, ja näin myös opettajalle jää aikaa oppilaiden oppimisen tukemiseen. Kerron myöhemmin lisää uuden opetussuunnitelman mukaisesta opetuksesta ja opettajan toimimisesta oppimisen ohjaajana.

Yhtenäiskoulumalli

 

Virroille on siis päätetty rakentaa yhtenäiskoulu. Kuten jo aiemmin kirjoitin hankesuunnitelmasta, siinä vaikuttaa tällä hetkellä olevan kaksi erillistä koulua samojen seinien sisällä. No kyseessä on toki vasta hankesuunnitelma, ja lopullinen suunnittelu vasta määrittää tarkemmin ratkaisuja. Mutta on tärkeää, että rakennuksen suunnittelu vahvistaa nykyaikaista oppimista, sillä ratkaisut nykyaikaisen oppimisympäristön luomiseksi nimittäin luovat myös yhtenäiskouluhenkeä. Myös se luo yhtenäiskouluhenkeä, jos kaikki luokkatilat sijaitsevat samassa rakennuksessa.

Yhtenäiskoulun hallinto voisi olla vaikka seuraavanlainen: Rehtori, joka vastaa tietyistä asioista ja apulaisrehtori, jonka kontolle on määritelty tietyt asiat. Ei kuitenkaan niin, että toiselle kuuluisivat  yläkoulun asiat ja toiselle alakoulun asiat, vaan niin, että molemmat toimisivat koko koulun rehtoreina. Samoin opettajien opetus; enää ei olisi pelkästään yläkoulun tai alakoulun opettajia, vaan kaikki voisivat tarvittaessa opettaa ainakin joitain tunteja kaikenikäisille. Aineenopettajathan ovat päteviä opettamaan omia aineitaan myös alakoululaisille ja nykyään melkein kaikilla valmistuvilla luokanopettajilla on kaksoispätevyys, eli heillä on jokin aine, jota voivat virallisten vaatimustenkin mukaan opettaa yläkoululaisille.Toki luokanopettajuudesta ei pidä eikä voi luopua, mutta kyllähän nykyäänkin luokanopettajat opettavat toisillekin luokille aineita, jotka ovat heidän vahvuusalueillaan.

Hallinnon ja opetuksen lisäksi on hyvin tärkeää luoda yhtenäinen toimintakulttuuri, järjestää koko koulun  yhteisiä tapahtumia tai ehkäpä tehdä eri luokka-asteiden välillä jonkinlaista yhteistoimintaa.

Paljon on näiden asioiden suhteen asenteiden varassa, välillä jopa tekee mieli viskata "hanskat naulaan", mutta onneksi sellaiset fiilikset ovat kohdallani hyvin tilapäisiä. Asetan paljon toiveita tulevalle suunnittelijalle, toivon, että hän olisi riittävän vahva tuomaan oman näkemyksensä uudenlaisen oppimisympäristön luomisesta välittämättä liikaa voimakasluonteisista viranhaltijoista, muutosvastarintaisista opettajista ja meistä niin kovin tietämättömistä luottamusmiehistä 😊

Virrat ansaitsee hyvän yhtenäiskoulun!

Lomailun lomassa

Heinäkuu on perinteisesti virtolaisessakin kuntapolitiikassa ja kaupungin touhuissa  muutenkin aikaa, jolloin ei juuri mitään tapahdu. Onhan se kieltämättä mukavaa, että me luottamushenkilötkin saamme hetken hengähtää kesällä. Toisaalta ymmärrän kyllä, kuinka tuskastuttavaa voi olla, jos jonkun kuntalaisen tärkeän asian käsittely venyy yli kesäkauden.

Viime viikolla olin vielä toritiimin toripalaverissa, mutta muuten ei ole heinäkuussa ollut yhtään kokousta eikä kalenterissa näy mitään loppukuullekaan. Sen vastapainoksi onkin jo elokuulle kertynyt kymmenisen kokousta; on lasten ja perheiden palvelusuunnitelman ohjausryhmää, valmisteluryhmää, strategiaseminaareja, hallituksen kokouksia, perusturvalautakuntaa ym.

Ihan innolla kuitenkin odotan elokuuta, työn paljous ei pelota. Elokuussa keväällä valitut luottamushenkilöt pääsevät vasta todenteolla hommiin. Kunpa me kaikki jaksaisimme riittävästi tukea viranhaltijoita ja kunnioittaa toisiamme ihmisinä ja suvaita omasta mielipiteestämme eroavat mielipiteet. Asiallisuus on tärkeää myös näissä kuntapoliittisissa hommissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien tulisi olla samaa mieltä, oma mielipide pitää uskaltaa rohkeasti ilmaista eikä aina taipua sille kannalle millä kunkin tilaisuuden paras puhuja sattuu olemaan. Olemme sen velkaa äänestäjillemme!