Täällä sitä nyt ollaan, Kouvolassa 😊 Asumme omakotitalolähiössä muutaman kilometrin päässä keskustasta valkoisessa tiilitalossa. Työt uudessa työpaikassani aloitin pari viikkoa sitten ja sen verran olen jo huomannut, että ihan samanlaisia nuoret ovat täälläkin kuin Virroilla. Mukavaa porukkaa. Niin ja työyhteisö vaikuttaa oikein hyvähenkiseltä ja mukavalta.
Sen verran haluan kuitenkin pysyä kartalla Virtain asioista, että tilaan edelleen paikallislehteä Suomenselän Sanomia. Ja nyt heti jo palaan ihmettelemään Virtain poliittisia kuvioita, joista lehdestä sain lukea. Vaalituloksen mukaisia hyvin pitkälti, hieman kyllä kummastelin, että miten yhden valtuutetun ryhmä sai jäsenen kaupunginhallitukseen? Siinä täytyy olla taustalla jokin kähmintä tai ehkä ajatus, että henkilöstä on vähempi harmia, jos hän pääsee hallitukseen. No samapa tuo, eipä se minua haittaa, kun en enää edes asu Virroilla.
Vaalituloksesta sen verran, että olen todella iloinen Virtain Valtin menestyksestä, hienoa saada kehittämishenkistä porukkaa mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen. Toivon nimittäin, että viime kaudella alkanut kehityshenki pysyy yllä ja Virrat porskuttaa edelleen pinnalla eikä jää polkemaan paikoilleen. Viime kausi osoitti sen, että yhteistyö eri ryhmien välillä on ollut parasta kehittämistä. En tarkoita sitä, että kaikki olisivat aina olleet samaa mieltä, mutta asioista on käyty pitkiä keskusteluja ja useimmiten päästy kompromisseihin. Vaalien alla olin huomaavinani tietynlaisen poliittisen pelin yltyvän, toivottavasti se oli vain vaali-intoilua eikä pysyvä asiaintila.
Eipä sillä, kyllä sitä ihmettelemistä riittää Kouvolankin poliittisten paikkojen jaossa. Demarit oikein kunnostautuivat. Valitsivat samat vanhat jäärät saamilleen johtaville paikoille, ja monet enemmän ääniä saaneet jäivät lehdelle soittelemaan.
Kouvolasta vielä sen verran tähän loppuun, että sitähän kutsutaan betonikaupungiksi tai jopa betonihelvetiksi. Mutta kuvakulmasta ja asenteestahan se pitkälti on kiinni. 😉
