sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Keiturin Sote - osa 1

Tapahtui vuonna 2014: Joukko meitä virtolaisia valtuutettuja alkoi huolestua kaupunkimme terveydenhuollon tilasta. Olimme huolissamme terveyskeskuksen johtajuusongelmista ja jatkuvasti lisätalousarvioita vaativasta perusturvaosastosta. Naapurikunnissa oli päätetty tehdä sopimuksia, yksityisen toimijan kanssa (Pihlajalinna), tuolloin mekin ajattelimme, että isolla alan firmalla olisi osaamista ja johtamisen ammattitaitoa. Lisäksi ajatuksena oli, että kun teemme pitkän sopimuksen jonkun firman kanssa, saamme pitää valtion sotejärjestelyistä huolimatta langat omissa käsissämme. Rahansäästökin oli yhtenä motiivina asiassa. Niinpä me teimmekin valtuustolle useita kertoja esityksiä, että tekisimme myös selvityksen koko Virtain (ja Ruoveden) sosiaali- ja terveydenhuollon yksityistämisestä yhtenä pakettina.

No selvityksiähän saimme, nimittäin ihan kaupungin viranhaltijoiden toimesta (kaupunginjohtaja) oli tehty powerpoint -esityksiä, joissa osoitettiin, että ei missään nimessä kannata tehdä sopimusta yksityisen kanssa. Me emme siltikään luovuttaneet, aina vaan otimme asian esille sekä hallituksessa ja valtuustossa. Useamman kerran äänestimme asiasta, ja joka kerta hävisimme. Lopulta alkoi vastustajien (Kepu) leirissäkin tapahtua, siellä oli keksitty ”loistava” idea, nimittäin Keiturin Sote, kaupungin oma yhtiö.

Vielä viimeisen kerran äänestimme asiasta valtuustossa alkuvuodesta 2015, hallituksen pohjaesityksenä oli siis tuottaa kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut kaupungin omistaman osakeyhtiön toimintana. Vastaesityksessä valtuutettu Vehmas ehdotti vielä viimeisenä oljenkortena, että Virtain kaupunki olisi liittynyt Pihlajalinnan hoitamaan Parkanon yhteistoiminta-alueeseen. Tämänkin äänestyksen hävisimme (Ala-Kaarre, Helin, Majanen, Mäkinen, Mäntyharju, Palmroth, Saarinen Risto, Saloranta, Suomela ja Tikkasen varajäsenenä Kolkkinen) Yksi kepulainen ja yksi demari siis lipesivät puolueidensa rintamasta, ja rohkeina äänestivät meidän kanssamme yksityiseen yhtiöön menemistä. 

Eihän se yksityistäminenkään toki välttämättä mikään autuus olisi ollut, mutta aivan varmasti asiat olisivat paremmalla tolalla nyt. Uskon vakaasti, että olisi löytynyt ammattitaitoa johtamiseen, olisi palkattu kunnon johtaja terveyskeskukseen eikä olisi ajettu lääkäreitä pois suututtamalla heitä huonolla johtamisella.

Yksityistämisen vastustajat omien sanojensa mukaan vastustivat sitä siksi, että tuolloin yksityiselle firmalle olisi pitänyt antaa 51% yhteisen perustettavan yhtiön osakkeista, olivat huolissaan päätösvallan luisumisesta pois kaupungilta. Nykyisen tilanteen valossa tuo huoli tuntuu lähinnä höphöpöjutulta. Ensinnäkin nythän päätösvalta on luisunut pois kaupungilta, päätösvalta on vain pienen piirin hallussa, Keiturin Sotesta eivät kaupunginvaltuusto ja -hallitus saa enää juuri minkäänlaista tietoa. Kaikesta on tullut salaista tietoa, jos joku joskus kysyy esimerkiksi hallituksen kokouksessa yhtiön asioista, tulee heti siloteltu esitelmä siitä kuinka menee hyvin ja ennen meni paljon huonommin ja ”en tunnista ongelmaa” -kommentti.

En usko, että Keskustapuolueessakaan sentään pahuuttaan olisi ideoitu kyseinen yhtiö, kyllä heillä varmasti oli hyvä tarkoitus (ainakin niin toivon). Ajatuksena säilyttää lähipalvelut lähellä, turvata työpaikkoja ja säilyttää paikallisuus. Näin ei vaan käynyt, maakunta astuu ohjaimiin pikapuoliin, ja iso joukko työntekijöitä kuten myös koko Keiturin Sote Oy tulee siirtymään maakunnalle, ilmaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti