Negatiivinen asenne

Kirjoitin tuossa jo aikaisemmin kuntastrategian laatimisesta, sen jälkeen meillä on ollut jo valtuuston strategiaseminaari, jossa asiaa on käsitelty. Myöskin kaupunginhallituksen valmisteluryhmä käsitteli strategia-asiaa ja erityisesti kuntalaiskyselyä kokouksessaan aiemmin.

Tämän päivän Suomenselän Sanomissa oli niin ikään juttua strategiasta, jossa myös puhuttiin kuntalaiskyselyssä esiin tullutta negatiivisuudesta. Kuulemma iso joukko kuntalaisia luo negatiivista mielikuvaa omasta kunnastamme. Osaltaan olen samaa mieltä tuon asian kanssa, kyllähän tämä tulee esiin ainakin netin keskustelupalstoilla. Facebookin Puskaradioryhmään jos yrittää laittaa jotain positiivista, niin kyllähän joku siihen jo alta aikayksikön keksii negatiivisen näkökulman. Myös ihmisten kanssa keskustellessa usein tulee esiin epäkohtia, mutta se lienee kuitenkin luonnollista. Jos ihminen kokee jonkin olevan pielessä, tottahan hän siitä sitten myös puhuu. Meidän tulisikin mennä syvemmälle tässä asiassa ja miettiä, että mistä johtuu tuo asioiden pielessä olemisen kokemus.

On varmasti joukko ihmisiä, joka valittavat aina ja kaikesta eikä koskaan mikään ole hyvin, mutta monesti tuo valittaminen ja negatiivisuus kuitenkin kumpuaa asioista, jotka vaatisivat parantamista. Kaikista parasta olisi, jos silloin kun esittää negatiivisen näkökulman, osaisi myös esittää parannusehdotuksen siihen. Usein vaan kuntalaisella ei ole tarpeeksi tietoa asioista, että osaisi sen tehdä. Silloin helposti ratkaisuna esitetään valtuuston vaihtamista ja viranhaltijoiden irtisanomista.

Tässä strategiatyön yhteydessä on nyt vaan joissan piireissä tulkittu tuon kyselyssä esiin tulleen negatiivisen asenteen tarkoittavan jo pelkästään epäkohdista puhumista, ja niinhän se ei ole. On vihjattu, että poliitikoista me, jotka tuomme esiin niitä ikäviäkin asioita, olemme syypäitä tähän negatiivisuuteen paikkakunnallamme. Ja höpö höpö sanon minä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut kokouksissa pidetyistä matonallelakaisupuheenvuoroista ja edelleen olen sitä mieltä, että ikäviä asioita ei pidä hyssytellä hiljaiseksi tai lakaista maton alle. Kyllä pitää puhua myös siitä, mikä on huonosti, ihan vain siksi, että asia saataisiin joskus korjattua. Strategiaseminaarissakin joku otti puheenvuoron ja sanoi, että ensimmäinen asia mitä Virroilla pitää tehdä, on piilottaa se harja, jolla lakaistaan ikävät asiat piiloon. Hyvin sanottu!

Täytyy vain muistaa pysyä totuudessa, ei pidä dramatisoida tai muutoin liioitella asioita, ja kun esittää jonkin asian suhteen niitä huonosti olevia juttuja, pitää muistaa myös mainita ne, jotka ovat hyvin. Asiallisella keskustelulla ja asioiden käsittelyllä voidaan saada jotain aikaan ja sehän kai olisi tarkoituskin, saada oma kotikaupunkimme entistä paremmaksi paikaksi asua.