Ajatus oli hyvä, ja itsekin kannatin asiaa silloin ymmärtämättä sen enempää, mitä siitä voi seurata. Ajattelin tuolloin, että jos ei aina täytettäisi tasan samalla tavalla virkoja ja toimia kuin ne aina ovat olleet, voitaisiin välttyä turhilta rekrytoinneilta ja saada kehitystä aikaan tarkastelemalla toimenkuvat aina kun ollaan palkkaamassa uutta työntekijää.
Näinhän se ei ole mennyt, ensinnäkin olen huomannut mahdottomaksi hallituksen jäsenenä muodostaa käsitystä siitä, että onko todella tarpeen täyttää niitä toimia vai ei. Ja mitenkään aika ei riitä siihen, että kävisi joka kerta kyselemässä kyseiseltä osastolta mielipiteitä asioista. Ja toisaalta, onko osastoilla vallitseva mielipidekään puolueeton? Usein esiintyy kovasti muutosvastarintaa ja haluttaisiin kaiken säilyvän ennallaan.
Tätä ongelmaa ei helpota se, että jos osastolta on tullut esitys, että täytetään toimi, kaupunginjohtaja esittääkin, että ei täytetä. Menee aina vain vaikeammaksi, kumpaa uskoa? Itse olen myös kiinnittänyt huomiota siihen, että johtoportaan paikat kyllä aina täytetään, mutta suorittavan työntekijäresurssin paikkoja ei läheskään aina. Monta kertaa on evätty lupa siivojan tai koulunkäynninohjaajan työtehtävän täyttämisestä, vaikka oma järki sanoisikin, että juuri niitä työntekijöitä tarvittaisiin. Onpa niistä joskus äänestettykin hallituksessa.
Täyttölupamenettely on tuonut mukanaan myös ilmiön, että joillain osastoilla ei enää oteta vastuuta budjetin riittävyydestä palkkauskustannuksiin. Surutta vaan laitetaan hallitukselle täyttölupahakemuksia ja ajatellaan, että jos hallitus hyväksyy sen, hyväksyy se samalla budjetin ylityksenkin. Näinhän se ei tokikaan mene.
Täytynee vähän kuulostella asiaa uuden valtuustokauden alkaessa, josko täyttölupamenettelystä luovuttaisiin ja vastuu työntekijöiden palkkaamisesta siirtyisi takaisin hallintokunnille.
Lopuksi kevennys; kerran nimittäin päätimme myös täyttää ympäristötarkastajan, vaikka virasta kait oli oikeasti kysymys 😉
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti