Ensinnäkin kokouksessa on esityslista, eli luettelo asioista, joita kokouksessa tullaan käsittelemään. Joitain asioita esityslistalla on avattu paljonkin ja liitteitä sen tiimoilta voi olla useita.
Jokaisella asialla on esittelijä, joka useimmissa tapauksissa antaa myös päätösehdotuksensa asiaan. Esittelijöitä ovat esimerkiksi kaupunginjohtaja hallituksen kokouksissa tai tekninen johtaja teknisen lautakunnan kokouksissa. Usein kuitenkaan esittelijä ei keksi omasta päästään päätösehdotusta, vaan hänellä on apunaan tässä hommassa lautakunnan tai hallituksen tai valtuuston puheenjohtaja. Tai jopa valmisteluryhmä, kuten jatkossa kaupunginhallituksen asioiden käsittelyssä tulee olemaan. (Joskus on nähtävissä myös se, että henkilöt, joilla ei pitäisi olla mitään asiaa päätösehdotusten muotoilussa, ovat laittaneet lusikkansa soppaan.)
Kun asia tulee käsittelyyn, useimmiten käy niin, että kaikki kokouksen jäsenet ovat samaa mieltä ja päätöehdotus hyväksytään sellaisenaan. Toisinaan keskustellaan paljonkin, mutta hyväksytään silti. Joskus myös käy niin, että keskustelun jälkeen yhteistuumin päädytään erilaiseen ratkaisuun kuin on päätösehdotuksessa.
Joskus on niin, että joku tai jotkut ovatkin eri mieltä päätösehdotuksen kanssa eikä asiasta päästä yhteisymmärrykseen. Tällöin eri mieltä oleva voi tehdä muutosesityksen, kun muutosesitys on tehty, joku toinen voi kannattaa sitä ja silloin asiasta on äänestettävä. Jos muutosehdotusta ei kukaan kannata, ei tule äänestystä, mutta sen tekijä voi jättää eriävän mielipiteen. Samoin äänestyksen jälkeen hävinneen ehdotuksen kannalla olevat voivat jättää eriävän mielipiteen.
Eriävä mielipide on syytä jättää silloin, jos haluaa erityisesti korostaa, ettei ole päätöksen kannalla. Sinänsä jo pelkkä muutosesityksen tekeminen tai sellaisen puolesta äänestäminen poistaa päättäjän vastuun päätöksestä. Eriävän mielipiteen yhteydessä voi myös jättää perustelut mielipiteelleen, ja tavallaan selventää, että miksi on sitä mieltä kuin on. Pöytäkirjoihinhan ei yleensä merkitä sen kummemmin muutosesityksen perusteluja, joten eriävä mielipide on hyvä väline niistä kertomiseen.
Äänestyksessä on vielä yksi vaihtoehto; voi äänestää tyhjää. Tyhjää voi äänestää, jos ei tiedä asiasta tarpeeksi, jos vaikka kokouksen kuluessa tulee esiin jonkun toisen osallistujan väittämänä asioita, joita ei ole pystynyt varmistamaan etukäteen. Sitä voi käyttää myös silloin, jos ei osaa päättää kumpi kahdesta vaihtoehdosta olisi parempi. Itse olen myös käyttänyt sitä tilanteessa, jossa oma muutosesitykseni oli pudonnut jo pois pelistä ja sen jälkeen äänestettiin mielestäni kahden huonon vaihtoehdon välillä, joista kummankaan taakse en halunnut asettua. Tyhjän äänestäminen ei kuitenkaan poista kokouksen osanottajan vastuuta päätöksestä, ellei sitten ole kyseessä tilanne, jossa äänestetään monien eri vaihtoehtojen välillä, ja jos on jo itse ollut jonkun muun kannalla aiemmassa äänestyksessä.
Itse huomasin ensimmäisen valtuustokauteni aikana, että oli todella helppoa mennä vaan enemmistön mukana, jos joutui asettumaan enemmistöä vastaan, oli vaikeaa "pitää oma päänsä". Melkein aina löytyy kokouksesta joku loistava puhuja, joka osaa kääntää ja vääntää asiaa niin, että siinä helposti alkaa vastakkaisen mielipiteen omaava tuntea itsensä mielipiteineen hölmöksi ja todella pitää taistella itsensä kanssa pitääkseen oman mielipiteensä.
Hyvä taito poliitikolle tuo toisten vakuuttaminen, itse en valitettavasti ole kärkijoukossa Virtain päättäjien keskuudessa tuon puheen vakuuttavuuden suhteen (kirjoittaa osaan kyllä 😉) On useita poliitikkoja, jotka kevyesti puhuvat epävarmemmat henkilöt pyörryksiin ja saavat heidät helposti puolelleen. Esimerkiksi viime talvena olin näkemässä tilanteen, kun kaksi päättäjää puhuttiin ympäri viiden minuutin kokoustauon aikana. Toki olen itsekin kehittynyt puhujana kuluneiden neljän vuoden aikana ja yritän edelleen kehittyä jatkossa, olen vaan hieman liian suorapuheinen luonteeltani, etten kykene kovinkaan lipevään suoritukseen, mutta jokainen omalla tyylillään 😊
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti